Sisäilman laadun mittauksissa ensimmäisenä tapauksena otamme esille toimiston, jossa lämpötila tuntui liian kylmältä ja osa työntekijöistä olikin monesti loppupäivästä takkiin pukeutuneita. Ulkona lämpötila oli n. -15 ja -20 asteen välillä. Toimistossa kylmimmät paikat kerrottiin olevan tuulikaapin läheisyydessä sijaitsevissa työpisteissä.

Työpisteet sijaitsivat tuulikaapin läheisyydessä.

Mittaus
Lähdimme selvittämään olosuhteita asettamalla molempiin työpisteisiin kaksi lämpötilaa ja ilmankosteutta mittaavaa anturia. Ne mittasivat tietoa viiden minuutin välein ja lähettivät tiedot eteenpäin palveluun, josta mittaustietoja pystyi selaamaan ja tietoista sai otettua valitulta ajanjaksolta raportin. Ajanjaksoksi valitsimme 42 tuntia. Jotta mittaus olisi näin lyhyeltä jaksolta mahdollisimman kattava, otimme molemmista työpisteistä kaksi mittauspistettä. Toinen mittausta suorittava anturi sijoitettiin lattialle ja toinen vertailun vuoksi pöydälle.

Kaksi langatonta lämpötila-/ilmankosteusanturia, joista toinen on sijoitettu pöydälle ja toinen lattialle.

Tulokset
Mittausjakson päätyttyä otimme laitteet pois, kirjauduimme palvelunäkymään ja tulostimme raportit. Mittaustulosten yhteenvedosta voimme nähdä, että työpisteessä 2 oli lattialla keskiarvollisesti 14,3 °C, mikä on todella vähän. Alimmillaan lämpötila on käynyt jopa 13,1 asteessa. Työpisteessä 1 oli lattialla keskiarvollisesti 1,3 astetta lämpimämpi kuin työpisteessä 2. Tämä selittyi lopulta sillä että työpisteeseen 2 puhaltaa tuulikaapin alareunasta kylmää ilmaa, joka virtaa myös kuvassa näkyvän sermin alitse. Pöydän tasolla olleet anturit kertoivat, että työpiste 1 on kylmempi ja alimmillaan jopa 17,6 astetta.

Mittauspiste	Minimi (°C)	Maksimi (°C)	Keskiarvo (°C)
Työpiste 1 - lattia	14,7	16,5	15,6
Työpiste 2 - lattia	13,1	15,5	14,3
Työpiste 1 - pöytä	17,6	19,5	18,7
Työpiste 2 - pöytä	19,1	21,2	20,1

Mittaustulosten minimit, maksimit ja keskiarvot ajanjaksolta.


Jos näiden työpisteiden lämpötiloja vertaa sisäilmaluokkien raja-arvoihin, niin alimman luokan rajaa (20 °C) ei ylitetä kuin ainoastaan työpisteen 2 pöydällä lyhyen hetken ajan.

Lämpötilojen mittausarvot graafisessa muodossa.

Ilmankosteus on lattialla suurempi koska lämpötila on siellä alhaisempi. Tällöin vesihöyryn määrä ilmassa on suhteessa suurempi kuin lämpimässä. Testatun toimiston suhteellinen ilmankosteus on melko hyvällä tasolla. Talvella on usein ongelmana liian kuiva ilma, joka aiheuttaa hengitysteiden limakalvojen ja ihon kuivumista ja sähköisyyttä ja tätä kautta vaikuttaa viihtyvyyteen esimerkiksi työympäristössä.

Ilmankosteuden mittausarvot graafisessa muodossa.

Mittaustulosten hyödyntäminen
Mittausten jälkeen raportit lähetettiin kiinteistön isännöintiyritykselle. Tulosten avulla voidaan todeta, että ongelma on jatkuva ja vaatii jonkinlaisen korjauksen jotta työolosuhteet pysyisivät viihtyisinä. Isännöintiyritys lupasi korjata asian mahdollisimman pian.

Sisäilman laatua arvioitaessa on tärkeätä tietää mitä mittaustiedot tarkoittavat. Lämpötilan, ilmankosteuden ja hiilidioksidin mittaustulosten saavuttua raporttimuodossa käteen, tulee monesti mieleen: mitkä ovat hyviä arvoja ja ovatko nämä arvot suositeltujen rajojen sisällä?

Lämpötilojen tavoitearvot
Tässä tulee apuun Sisäilmayhdistyksen sivuilta löytyvät sisäilmastoluokitukset. Lämpötila on tärkein viihtyvyystekijä ja sen ollessa 21 - 22 °C on tyytyväisten osuus suurin. Alhaiset pintojen lämpötilat voivat aiheuttaa vedon tunnetta ja kosteus voi tiivistyä kylmiin pintoihin. Lämpöviihtyvyyteen ja vedontunteeseen vaikuttavat erityisesti talvella pintojen vaihtelevat lämpötilat.

Sisäilmastoluokitukset jakavat lämpötilojen tavoitearvot kolmeen luokkaan. Luokitusten tavoitearvot ovat talvisin 20 °C  ja 23 °C välillä. Kesäisin lämpötila-alueiden tavoitearvot ovat laajemmat: 22 - 27 °C.

Sisäilmastoluokka S1:

• 21 - 22 °C talvella
• 23 - 24 °C kesällä

Sisäilmastoluokka S2:

• 20 - 22 °C talvella
• 23 - 26 °C kesällä

Sisäilmastoluokka S3:

• 20 - 23 °C talvella
• 22 - 27 °C kesällä

Ilmankosteuden tavoitearvot
Ilmankosteus ilmoitetaan useimmiten suhteellisena ilman kosteutena. Tämä tarkoittaa sitä, että luvun ollessa 100 % on ilmassa enimmäismäärä vesihöyryä ilman että höyty tiivistyy nesteeksi. Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vettä kuin kylmään ja tästä syystä kylmille pinnoille muodostuu monesti kosteutta pintaa.

Sisäilmayhdistyksen tavoitearvot ilmankosteudelle määrittyvät ihmiselle aiheutuvien vaikutusten mukaisesti. Liian kuivassa ilmassa ihmiset kokevat mm. hengitysteiden limakalvojen ja ihon kuivumista. Liiallinen kosteus voi aiheuttaa rakenteissa mikrobikasvua ja lisätä esimerkiksi punkkien esiintymistä. Kosteuden osalta luokituksen tavoitearvoksi on annettu ainoastaan parhaimman luokan raja-arvot talvella, jotka ovat 25 - 45 %.

Hiilidioksidipitoisuus ilmassa
Hiilidioksidi on hajuton ja väritön kaasu, jonka pitoisuus ilmassa suurina määrinä on terveydelle haitallista. Hiilidioksidin mittausyksikkönä käytetään yksikköä ppm, joka on tilavuuden miljoonasosa. Ulkoilmassa määrä on n. 380 ppm, mutta sisäilmassa arvo voivat nousta moninkertaisiksi.

Sisäilmastoluokituksen mukaan sisäilman hiilidioksidipitoisuuden enimmäisarvot ovat:

• Sisäilmastoluokka S1: 700 ppm 
• Sisäilmastoluokka S2: 900 ppm
• Sisäilmastoluokka S3: 1200 ppm

Hiilidioksidipitoisuuden noustessa riittävän korkeaksi, se alkaa vaikuttamaan ihmiseen ja sen seurauksena hengitys kiihtyy. Tästä seuraa tunne ilman loppumisesta huoneesta. Korkeat pitoisuudet sisäilmassa aiheuttavat päänsärkyä, väsymystä ja tunkkaisuuden tunnetta.

Suomessa tehdyn viranomaispäätöksen mukaan tyydyttävänä sisäilmantasona pidetään pitoisuutta alle 1 500 ppm (cm3/m3).

Lähteet:
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/sisailmastoluokitus/
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/sisailmasto/fysikaaliset_tekijat/
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/sisailmasto/kemialliset_epapuhtaudet/#hiilidioksidi

Tässä blogissa keskitymme sisäilman laadun valvontaan pääosin mittaustietojen kautta – jakamalla esimerkkejä rakennusten ja tilojen mittaustuloksista sekä tietoutta mittausten perusteella tehdyistä löydöksistä ja korjaavista toimenpiteistä.

On selvää, että sisäilma vaikuttaa meihin kaikkiin monella tavalla – työssä jaksamiseen, tiloissa viihtymiseen, koulussa oppimiseen, yleiseen hyvinvointiin ja jopa terveyteen. Mitattavista asioista nostamme esille fysikaalisista vaikutteista ilmeisimmät: ilman lämpötilan, suhteellisen ilmankosteuden sekä ilmastoinnin toimivuuden mittarina: hiilidioksiditasot ja ilmanpaineiden erot tilojen välillä.

Lämpötila, suhteellinen ilmankosteus ja niiden erot eri tiloissa ja pinnoilla vaikuttavat suurelta osin kehon lämmönluovutukseen ja sitä kautta aineenvaihdunnan tasapainoon. Muita viihtyvyyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia asioita on myös hiilidioksidin määrä ilmassa, joka kertoo ilmastoinnin toimivuudesta tilassa, jossa on ihmisiä. Sisäilman haittatekijöitä löytyy myös muita, kuten tupakan savu, huonepöly, home ym. Näiden merkitystä ei pidä väheksyä, vaikkakin ne usein saattavat olla seurausta esimerkiksi huonosti toimivasta ilmanvaihdosta.  

Sisäilman vaikuttaessa terveyteen ja viihtyvyyteen on sillä myös taloudellisia vaikutteita. Hyvä sisäilma vähentää sairauksia, lisää viihtyvyyttä ja parantaa työtehoa. Palveluntuottajille hyvä sisäilman laatu lisää liiketoimintaa, asiakkaiden viihtyessä pidempää palveluntarjoajan tiloissa. Yhteiskunnan kannalta taas pienentynyt sairastavuus ja viihtyvyyden lisääntyminen vähentää turhia poissaoloja ja sairaskuluja.

Tulevissa kirjoituksissa tulemme siis nostamaan esille esimerkkien kautta sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä, ongelmia sekä niiden ennaltaehkäisyyn liittyviä asioita.

Lisätietoa ja lähteitä:
http://www.sisailmayhdistys.fi/
http://www.seemoto.fi/