Sisäilman laatua arvioitaessa on tärkeätä tietää mitä mittaustiedot tarkoittavat. Lämpötilan, ilmankosteuden ja hiilidioksidin mittaustulosten saavuttua raporttimuodossa käteen, tulee monesti mieleen: mitkä ovat hyviä arvoja ja ovatko nämä arvot suositeltujen rajojen sisällä?

Lämpötilojen tavoitearvot
Tässä tulee apuun Sisäilmayhdistyksen sivuilta löytyvät sisäilmastoluokitukset. Lämpötila on tärkein viihtyvyystekijä ja sen ollessa 21 - 22 °C on tyytyväisten osuus suurin. Alhaiset pintojen lämpötilat voivat aiheuttaa vedon tunnetta ja kosteus voi tiivistyä kylmiin pintoihin. Lämpöviihtyvyyteen ja vedontunteeseen vaikuttavat erityisesti talvella pintojen vaihtelevat lämpötilat.

Sisäilmastoluokitukset jakavat lämpötilojen tavoitearvot kolmeen luokkaan. Luokitusten tavoitearvot ovat talvisin 20 °C  ja 23 °C välillä. Kesäisin lämpötila-alueiden tavoitearvot ovat laajemmat: 22 - 27 °C.

Sisäilmastoluokka S1:

• 21 - 22 °C talvella
• 23 - 24 °C kesällä

Sisäilmastoluokka S2:

• 20 - 22 °C talvella
• 23 - 26 °C kesällä

Sisäilmastoluokka S3:

• 20 - 23 °C talvella
• 22 - 27 °C kesällä

Ilmankosteuden tavoitearvot
Ilmankosteus ilmoitetaan useimmiten suhteellisena ilman kosteutena. Tämä tarkoittaa sitä, että luvun ollessa 100 % on ilmassa enimmäismäärä vesihöyryä ilman että höyty tiivistyy nesteeksi. Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vettä kuin kylmään ja tästä syystä kylmille pinnoille muodostuu monesti kosteutta pintaa.

Sisäilmayhdistyksen tavoitearvot ilmankosteudelle määrittyvät ihmiselle aiheutuvien vaikutusten mukaisesti. Liian kuivassa ilmassa ihmiset kokevat mm. hengitysteiden limakalvojen ja ihon kuivumista. Liiallinen kosteus voi aiheuttaa rakenteissa mikrobikasvua ja lisätä esimerkiksi punkkien esiintymistä. Kosteuden osalta luokituksen tavoitearvoksi on annettu ainoastaan parhaimman luokan raja-arvot talvella, jotka ovat 25 - 45 %.

Hiilidioksidipitoisuus ilmassa
Hiilidioksidi on hajuton ja väritön kaasu, jonka pitoisuus ilmassa suurina määrinä on terveydelle haitallista. Hiilidioksidin mittausyksikkönä käytetään yksikköä ppm, joka on tilavuuden miljoonasosa. Ulkoilmassa määrä on n. 380 ppm, mutta sisäilmassa arvo voivat nousta moninkertaisiksi.

Sisäilmastoluokituksen mukaan sisäilman hiilidioksidipitoisuuden enimmäisarvot ovat:

• Sisäilmastoluokka S1: 700 ppm 
• Sisäilmastoluokka S2: 900 ppm
• Sisäilmastoluokka S3: 1200 ppm

Hiilidioksidipitoisuuden noustessa riittävän korkeaksi, se alkaa vaikuttamaan ihmiseen ja sen seurauksena hengitys kiihtyy. Tästä seuraa tunne ilman loppumisesta huoneesta. Korkeat pitoisuudet sisäilmassa aiheuttavat päänsärkyä, väsymystä ja tunkkaisuuden tunnetta.

Suomessa tehdyn viranomaispäätöksen mukaan tyydyttävänä sisäilmantasona pidetään pitoisuutta alle 1 500 ppm (cm3/m3).

Lähteet:
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/sisailmastoluokitus/
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/sisailmasto/fysikaaliset_tekijat/
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/sisailmasto/kemialliset_epapuhtaudet/#hiilidioksidi